Niinhän siinä sitten kävi, että menin uudelleen Pashupatinathiin Mahashivaratrin aikaan eli 2.3., joka on Hindujen pyhä päivä. Ihmiset jonottivat tunteja päästäkseen käymään pyhässä temppelissä. Turisteja paikalle houkuttelee mahdollisuus ostaa laillisesti marihuanaa, jota sadhut, pyhät miehet, myyvät. Himalaya Timesin mukaan yksi sadhu kertoi myyneensä kolmen päivän aikana marihuanasavukkeita 10 rupiaa kappale ja ansainneensa 6000 rupiaa, kauppa on käynyt. Intiasta ja muualta Nepalista tulleita sadhuja oli satoja. Sadhut olivat asettuneet alueelle hyvin tiiviisti. Leiripaikalla paloi nuotio, sillä yöt olivat kylmiä. Pyhien miesten ”leirialueen” lähistöllä oli myös ”kenttäkeittiö”, jonka suurissa alumiinikattiloissa sadhuille valmistettiin ruokaa. Paikalla oli varsinaiset markkinat. Suomessa ei vastaavaan ylletä. Samaan aikaan kun juhlittiin, poltettiin alueen keskellä menevän joen rannalla kuolleiden ruumiita. Vieressä jotkut perheet toimittivat kuolemaan liittyviä riittejä keskittyneenä omiin toimiinsa, vaikka ympärillä hyöri niin turisteja kuin paikallisia.
Tupakkainterventio -kurssin päättäjäispäivä taisi olla hyvin nepalilainen. Ohjelman piti alkaa aamulla klo 9 ja päättyä klo 12. Päivä alkoi klo 10 ja päättyikin vasta klo 17! Paikalla oli kunniavieraana edustaja Suomen suurlähetystöstä, ministeriön edustaja sekä St. Xavier’sin rehtori. Kaikki projektihenkilöt, suomalaiset järjestäjät sekä kurssille osallistuneet olimme myös paikalla. Juhla alkoi noin klo 13. Aikataulusta tai ohjelmasta ei ollut mitään tietoa. Opiskelija jokaisesta oppilaitoksesta piti puheen, samoin kaikki suomalaiset järjestäjät sekä tietysti kunniavieraat. Suomalaisten opiskelijoiden puolesta puhuminen jäi minulle. Valitettavasti kuulin asiasta vasta tilaisuuden alkaessa ja koetin siinä sitten miettiä järkevää sanottavaa ennen puheenvuoroani. Puheiden jälkeen jaettiin kurssitodistus jokaiselle yksitellen. Sain olla ensimmäinen, joka kävi hakemassa todistuksensa.
Mielenkiintoista ohjelmaa oli vaikka kuinka paljon. Oli laulua säestyksellä ja ilman, erilaisia tanssiesityksiä, mykkänäytelmä tupakoinnin seurauksista (oli ajateltu nepalia ymmärtämättömiä) sekä kaksi näytelmää nepaliksi. Onneksi kehonkieli oli helppo ymmärtää. Ensimmäinen näytelmä oli juoposta pojasta ja hänen äidistään. Toisessa oli runsaasti tupakoiva mies ja hänen toinen vaimonsa. Tämä ohjelma päättyi noin klo 16.30 aikoihin, mutta sen jälkeen alkoi yhteinen tanssi. Eipä auttanut suomalaistenkaan muuta kuin mennä estradille mukaan. Oli hienoa olla osallisena juhlassa, sillä nepalilaiset olivat nähneet paljon vaivaa ohjelman suhteen.
Olen teettänyt ensimmäisen kurtani. Se on nepalilaisten naisten jokapäiväinen asu, johon kuuluu polvipituinen tunika, housut ja pitkä huivi. Havaitsin sen hyvin käytännölliseksi ja suunnittelen hankkivani vielä yhden hihattoman kurtan. Naiset kulkevat pääasiassa avonaisissa sandaaleissa, jotka sopivat asuun hyvin. Ostin itsellenikin sellaiset, mutta en pysty pitämään niitä, koska haluan kävellä mahdollisimman paljon. Ei auta kuin pitää Clarksin urheilusandaaleja, joissa on ajateltu käytännöllisyyttä, mutta ei kauneutta. Paikallisilla on tapana mieluimmin kulkea jollakin ajoneuvolla kuin kävellä. Ja silloin pystyy käyttämään siroja sandaaleja. Tähän saakka olen viileyden vuoksi käyttänyt umpinaisia jalkineita, mutta nyt täällä on sen verran lämmintä, että jo aamulla voi lähteä matkaan ilman sukkia.
Kathmandussa kaksi vuotta sitten olleelta henkilöltä olin kuullut hyvästä joogaopettajasta. Silloin hän oli asunut tämän hotellin lähellä. Tähän saakka on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt etsiä häntä. Eilisaamuna suunnistin ensimmäisenä melkein hotellin kohdalla olevan kyltin perusteella etsimään joogapaikkaa. Paikka oli tosiaankin etsimäni. Tänä aamuna kävin ensimmäisellä yksityistunnillani ja huomenna menen seuraavalle. Uskomatonta, että kävelymatkaan menee aikaa kaksi minuuttia. Ei voisi olla vaivattomampaa kaupungissa, jossa liikkuminen on todella hidasta ja matkoihin kuluu aivan mahdottomasti aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti