Välillä miettii, että onko tänä ihan oikeasti totta, että aamulehtenä on The Himalayan Times eikä Savon Sanomat tai Hesari. Aika on mennyt aivan yhtä nopeasti kuin se menee kotona, mutta onneksi on vielä puolet ajasta jäljellä. Japanin maanjäristys pysähdytti miettimään, että mitä jos järistys sattuisi täällä. Suuri järistys on odotettavissa, sillä järistyksiä on sattunut noin 70 vuoden välein ja edellisestä on kulunut jo yli 70 vuotta. Olen pyytänyt lähetystöstä ohjeet miten menetellä kriisitilanteessa. Minulla on kaapissa laukku pakattuna nopeaa lähtöä varten, kuten on ohjeistettu. Eri asia on sitten missä sitä sattuu olemaan mahdollisten, ei toivottujen, ongelmien ilmaantuessa. Toivottavasti maa säilyy rauhallisena eikä satu luonnonmullistuksia.
Lyhyen, suppean ja täysin subjektiivisen kokemukseni perusteella pohdin hieman nepalilaisten perhe-elämää ja johtamiskulttuuria. Tämän vähäisen kokemukseni perusteella moni asia on herättänyt ihmetystä, eikä aina positiivisessa mielessä. Saatan olla väärässä, mutta kokemukseni ja kuulemani perusteella en haluaisi olla nainen Nepalissa. Tasa-arvo on kaukana.
Useimmissa kulttuureissa taidetaan olla ylpeämpiä poikavauvasta kuin tyttövauvasta. Täällä eriarvoisuus korostuu jo alle puolivuotiaana. Pojat saavat maitoa 6 kuukauden ikäiseksi saakka, tytöt 5 kuukauden ikäiseksi. Täällä on kymmeniä eri kulttuureja, joiden tavat vaihtelevat. Kuitenkin nepalilaisessa kalenterissa, jonka kuukaudet katkeavat eri lailla kuin länsimaalaisessa kalenterissa, on merkitty mm. ”rice-weeding seremonia-päivät”, jolloin vauvalle aletaan syöttää riisiä. Tänään olisi muuten ollut hyvä naimisiinmenopäivä. Vanhemmat ovat mieluummin kouluttaneet poikia kuin tyttöjä. Muitakin kulttuureja tuntevat vanhemmat kuitenkin antavat tytöille saman arvon kuin pojille. Täällä on paljon eristyneitä alueita kaukana maaseudulla, joissa perinteiset tavat ovat niin syvällä, että kestänee kauan ennen kuin muutoksia tapahtuu.
Naimisiin mennään joskus itse valitun puolison kanssa, mutta edelleen myös vanhemmat valitsevat lapselleen puolison. Eräs 31-vuotias kahden pienen lapsen isä kertoi, että hänen puolisonsa on vanhempien valitsema. Joskus menee paremmin, joskus huonommin. Hän kertoi, että eronneen naisen asema on Nepalissa tosi heikko, joten hänkin ”kiristää” vaimoaan. Jos mies ei ole tyytyväinen vaimon tekemisiin, on helppo uhata erolla, koska naisen on parempi olla miehen alamainen kuin yksin eronneena. Ei kuulostanut hyvältä naisia ajatellen.
Täällä on aika mielenkiintoista se, että jos isä on kuollut, ottaa vanhin poika jonkin tapaisen vastuun nuoremmista sisaruksia ja jopa ohjailee näiden ammatinvalintaa. Täällä olen törmännyt myös siihen, että yrittäjä käyttää ensisijaisesti sukulaisten, sisarusten tai serkkujen palveluita. Kuka on arvoasteikolla korkeimmalla tai on vanhin, määrää hän jopa näiden palveluista maksettavan hinnan. Tuntuisi oikeammalta, että yrittäjä itse hinnoittelee omat palvelunsa ja myy niitä sitten joko vieraille tai sukulaisille. En tiedä miten tavallista tämä on, mutta näihin asioihin olen törmännyt.
Täällä ei mikään tunnut menevän kovin suunnitelmallisesti, mutta silti ihmiset jaksavat odottaa mitä johtaja sanoo. Kokemukseni perusteella suomalainen johtamistyyli on paljon keskustelevampi. Tuntuu ajan haaskaukselta odotella milloin korkein johtaja sattuu ilmaantumaan paikalle jyräyttämään määräyksensä, joita kaikki sitten noudattavat. Itselleni on tullut sellainen tunne, että porukkaa on helpompi johtaa, kun asiasta ei kerrota kovin paljon. Kun kokonaisuus on tiedossa ja hallinnassa vain johtajalla, on alaisten hankala edes kyseenalaistaa tehtävän mielekkyyttä. Jos minut pyydetään paikalle vetämään jotakin ryhmää, olisin tietenkin kiinnostunut kuulemaan mihin olen menossa. Täällä vain tullaan paikalle ja odotetaan mihin ja milloin johtaja määrää lähtemään. Kulttuuria syvemmin tuntemattomana olen yrittänyt olla aika hienovarainen ja malttaa katsoa mikä on maan tapa, vaikka joskus haluaisi sanoa, että nyt toimintaa.
Saattaa olla, että paremmin maan tapoihin tutustumalla, ajatukseni ja kokemukseni voisivat olla toisenlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti