Pokharassa

Matkustin lauantaina 5.3. bussilla Pokharaan, joka sijaitsee noin 200 kilometrin päässä Kathmandusta. Olin kuullut paikasta pelkkää hyvää. Bussimatka alkoi klo 7 aamulla ja perillä Pokharassa olimme noin klo 14.20. Välillä oli kaksi lyhyttä taukoa. Alkumatkan tulimme kiemurrellen Himalajan rinteitä ylös ja alas. Matkanteko oli hidasta, sillä vastaan tuli paljon kuorma- ja linja-autoja. Väylä oli vilkas, sillä se johti samalla myös Intiaan.

Pokharassa oli paljon kiireettömämpi tunnelma kuin Kathmandussa. Ilma oli raikasta hengittää ja kaikkialla oli hyvin siistiä. Quest house, jossa asuin oli kuin paratiisissa, aivan upea puutarha. Kattoterassilla ja puutarhassa oli pöytiä, joissa voi nauttia auringonpaisteesta. Varjoa haluava voi istua puutarhassa olevissa kahdessa heinäkattoisessa ”majassa”, jossa ei ollut seiniä. Pimeän tultua majat oli valaistu ja siellä oli mukava keskustella muiden vieraiden ja isäntäväen kesken.

Isäntäväki tarkoitti kahta nepalilaista miestä ja australialaissyntyistä naista. Miehiltä työ vaatii veronsa, he ehtivät käymään kotonaan 2–3 kertaa kuukaudessa. Perheet asuvat kaukana maalla. Toisaalta lukuisat nepalilaiset käyvät töissä ympäri maailmaa ja näkevät perheitään vieläkin harvemmin. Heillä ei ole tällaista yhteydenpitoa helpottavaa nettiyhteyttä mihin meillä länsimaalaisilla on mahdollisuus.  Meille sellaiset itsestäänselvyydet kuten toimiva vesi- ja jätehuolto, puhdas vesi, sähkö ja lämpimät huoneet, ovat täysin tuntemattomia suurimmalle osalle nepalilaisista. Täällä niistä osaa olla aivan erilailla kiitollinen kuin koti- Suomessa.

Quest house sijaitsi aivan Phewa-järven lähellä. Järvelle pääsi soutelemaan joko vuokraamalla veneen tai sekä veneen että soutajan. Valitsin viimeksi mainitun. Oli ihana rentoutua auringonpaisteessa ja ihailla Himalajan lumihuippuja.  Edellisen viikon maaseutumatka oli aikamoisen rankka, joten Pokharan matka tuli tarpeeseen. Ennen järvelle menoa vierailin Buddhalaisluostarissa, jota kutsutaan nimellä Matepani Gumpa. Minulla oli luostarin johtajalle viesti Suomessa asuvalta ystävältäni.  Onnistuin vierailemaan juuri tiibettiläisten uuden vuoden aikaan, jolloin suurin osa munkeista oli lähtenyt koteihinsa kuukauden lomalle.

Olin tilannut taksin seuraavaksi aamuksi klo 5.30. En ole innokas heräämään vapaaehtoisesti noin aikaisin, mutta halusin ehdottomasti nähdä Sarangkotin näköalapaikalta Himalajan huiput auringon noustessa. En ollut ainoa, sillä sinne myytiin jopa pääsylippuja. Edellisenä iltana puutarhassa keskustellessamme kysyin onko kukaan muu halukas lähtemään mukaan ja niinpä sain seurakseni saksalaisen ja belgialaisen nuoren miehen. Belgialaispojan kanssa kävimme vielä iltapäivällä tiibettiläisten pakolaisten leirissä ja toisessa luostarissa. Yksin matkustaessa ei tarvitse olla yksin eikä yksinäinen, ellei välttämättä halua, sillä aina löytyy mukavaa seuraa. Olin suunnitellut vierailevani muissakin kohteissa Pokharassa, mutta totesin olevani enemmän rentoutumisen ja levon tarpeessa, joten päätin vain nauttia olostani. Sainpa ensimmäistä kertaa kirjoitettua postikortteja, jotka tosin postitin vasta Kathmandusta.

Lauantaina heti tultuani päätin lähteä tutustumaan lähitienooseen, mutta en päässyt kuin muutaman kymmenen metriä kun jo juutuin ensimmäiseen pyydykseen. Bussimatkalla tuijotin koko seitsemän tuntia oikealle ja niska oli kipeänä jo paljon ennen Pokharaa, mutta en tietenkään halunnut jättää upeita maisemia väliin. Sen vuoksi olin helppo uhri heti ensimmäiselle hierojalle. Otin puolihieronnan sekä kasvohieronnan. Sinne jäi niskakipu.

Täällä on milloin milläkin verukkeella vapaapäivä ja niin oli tiistainakin, joten itselläni oli vain yksi ylimääräinen vapaapäivä maanantaina. Koska turistibussit lähtevät Pokharasta samoin kuin Kathmandusta aamuseitsemältä, päätin palata lentäen vasta iltapäivällä. Olihan se vähän kuoppaista kyytiä pienessä 30-paikkaisessa koneessa, mutta matka kesti alle puoli tuntia. Valitettavasti Himalajan huippuja ei näe enää iltapäivällä kunnolla, koska puolen päivän jälkeen ne alkavat peittyä pilviin. Lentomatkan hinta oli ulkomaalaisille kymmenkertainen verrattuna edullisella turistibussilla tehdyn bussimatkan hintaan. Paikallisille lentomatkan hinta oli noin kolminkertainen verrattuna käyttämäni turistibussin hintaan. Turistibussien hinnatkin vaihtelevat palvelun laadun mukaan. Joillakin lounas sisältyy hintaan. Paikallisbusseilla matkanteko on todella halpaa, mutta niiden käyttöä ei suositella matkailijoille.