Tutustuminen Nepalin kulttuuriin jatkuu. Sunnuntaina lähdin jälleen hankkimaan nepalilaista pre-paid liittymää. Nyt oli sopiva toimisto auki. Ensimmäisessä kerroksessa kehotettiin menemään toiseen kerrokseen, siellä sanottiin, että on puute simkorteista, joten menehän kolmanteen kerrokseen johtajan puheille. Johtajan huoneessa oli yksi naishenkilö, joka osoittautui arvostetuksi pankinjohtajaksi sekä kolme miestä. Istahdin tuolille odottelemaan. Puhelun lopetettuaan johtaja mikä on asiani. Koska en ollut täyttänyt tarvittavaa lomaketta, lähetti hän yhden miehistä hakemaan sen minulle. Ainoa mitä lomakkeessa kysyttiin englanniksi, oli nimi. Pyysin huoneessa olevalta naishenkilöltä apua ja hän täyttikin lomakkeen puolestani. Lieneekö syynä koulutukseni vai onko normaali tapa, mutta kohta edessämme oli kupilliset teetä ja keskustelu jatkui vilkkaana. Onneksi olin kuullut sedältäni, että muistat vaan aina juoda teetä kun tarjotaan ja katsot mitä tapahtuu. Johtaja muistutti vielä, että jos tulee ongelmia puhelimen kanssa, voin aina olla yhteydessä suoraan häneen. Näin tämäkin asia hoitui, tosin monen mutkan kautta ja mielenkiintoisella tavalla.
Lähdin kävellen kohti kaupunkia. Hieman ihmetytti, kun kadulla oli autoja poikittain. Pari sataa metriä asunnoltani, oli ensimmäinen tiesulku. Jatkoin kuitenkin matkaani, mutta nähtyäni, että koko suuri liikenneympyrä oli aivan tyhjä autoista ja siellä oli vain poliiseja mellakkavarustuksessa, päätin kääntyä takaisin. Puolentoista tunnin kuluttua päätin yrittää uudelleen. Tilanne oli samanlainen kuin aiemminkin. Poliiseilta kuulin, että oli lakko (strike), mutta vaikutti enemmän mielenosoitukselta. He sanoivat, että voin aivan turvallisesti kävellä siitä ohitse. Ei silti tuntunut kovin mukavalta eikä turvalliselta, vaikka kepein varustautuneet paikalliset käyttäytyivät melko rauhallisen oloisesti. Tapasin aivan lähistöllä muutamia suomalaisia, jotka eivät tienneet koko tilanteesta, koska he eivät olleet osuneet paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti