Tutustuminen jatkuu

Eipä se nepalilaisen simkortin ja numeron saaminen järjestynytkään niin helposti. Eilen ei ollut mukana valokuvaa eikä jäljennöstä passista. Tänään ne olivat mukana, mutta täällä olikin jokin ylimääräinen vapaapäivä ja paikka kiinni. Sain neuvon jatkaa matkaani, mutta seuraavasta paikasta kerrottiin, että oikea paikka oli se, mikä oli tänään suljettuna. Seuraavan kerran se on auki sunnuntaiaamuna klo 10 alkaen. Toivottavasti puhelinasia järjestyy silloin.

Hengittäminen tuntui eilen hieman tuskaiselta ja tänään otin käyttööni hengityssuojan. Ei mikään kaunistus, mutta vaikuttaa täkäläisittäin suositulta. Ilma on niin saateisen paksua, etten ole ihan äsken moista kokenut. Heti vähänkin keskustan ulkopuolella on jo paljon helpompi hengittää.

Paikallinen erikoisuus on mielestäni se, ettei kaduilla ole nimiä. Täytyy vain muistaa minkä värisen talon nurkalta pitää milloinkin kääntyä tai mikä rakennus se on. Joka tapauksessa keksittävä jokin maamerkki minkä sitten muistaa seuraavalla kerralla. Paikallisten mukaan täällä Patanin puolella on helppo liikkua, koska on vai pari pääkatua. Sitten niitä pieniä hiekkapäällysteisiä katuja on senkin edestä, joten tämän kolmen päivän kokemuksella en olisi yhtä mieltä. Vielä en ole tutustunut joen toisella puolella olevaan varsinaiseen Kathmanduun ja liikkumiseen siellä.

Majapaikkani vieressä on lähin lihakauppa. Siinä kirjavat kanat nokkivat häkissä jyviä, luultavasti onnellisen tietämättöminä kohtalostaan. Tyytyväisltä vaikuttavat ja asiakas saa todella tuoretta ruokaa. Viereisessä kojussa myydään näin minun silmin katsottuna hieman epämääräisesti paloiteltua lihaa. 

Hedelmistä tai vihanneksista ei tule puutetta, sillä lähimpien katujen varret ovat täynnä hedelmien ja vihannesten myyjiä. Vihannekset on joko levitelty jalkakäytävällä olevan kankaan päälle tai myydään kojuista. Hedelmiä myydään sekä kojuista että polkupyörän tarakalla olevasta suuresta korista. Polkupyörien päältä kaupataan lähinnä viinirypäleitä ja erilaisia sitrushedelmiä. Yhteisen kielen puute hieman haittaa kaupantekoa, mutta täytynee opetella paikallista kieltä sen verran, että selviää jokapäiväistä hankinnoista eli tarkoittaa hedelmien ostoa.

Olin saanut etukäteistietoa, ettei paikallisia rakennuksia lämmitetä. Aurinkoisena päivänä todellakin pidetään ikkunat ja ovet avoinna, jotta sisälle saadaan lämmintä ilmaa. Toimistoissa istutaan päällysvaatteet päällä ja käydään ulkona lämmittelemässä. Se on näissä olosuhteissa ihan käytännöllistä. Kun aurinko laskee, täytyy pukea ylleen fleecekerrasto, villapaita, fleecetakki, villasukat ja kunnon huivi. Näin ei tarvitse palella. Suihkuun tarkenee mennä, jos tulee paikalle ennen kuin aurinko on laskenut. Yöksi on puettava kunnolla ylleen, jotta tarkenee. Ihan mielenkiintoista nähdä ja kokea myös itse kuinka nepalilaiset joutuvat elämään. Joissakin paikoissa saadaan varavoimaa joko polttoaineella tai aurinkokennojen avulla. Kathmandussa sentään on sähköä säännöllisin väliajoin, mutta Nepalin väestöstä suurella osalla ei ole ollenkaan mahdollisuutta sähkön käyttöön. Sähköä on tarjolla vielä kolme tuntia, joten on huolehdittava, että puhelimen ja läppärin akut ovat täynnä.