7.2.2011

Lalitpur Nursing Campuksella

Tänään oli ensimmäinen tosi toimen päivä Lalitpur Nursing Campuksella. Aamulla tapasin oppilaitoksen johtajan, ohjaajani Shobhan sekä kaksi ravitsemusopetuksesta vastaavaa opettajaa. Suunnittelimme yhdessä ohjelmaani tälle viikolle. Kokouksen jälkeen keskustelimme ravitsemuksesta ja samalla pohdimme millä tavalla käsittelen asiaa omalla tunnillani, joka on torstaina.
Nyt tulikin haastetta kerrakseen, sillä viime viikolla sähkönsaanti Norwegian Housessa, missä asun, sentään vuorotteli 6 tuntia päällä/6 pois. Tänään alakerran seinälle ilmestyneen aikataulun mukaan päiväsaikaan on sähköä saatavissa seuraavasti; maanantaina 16-20, tiistain 15-18, keskiviikkona 13-17, torstaina 11-16, perjantaina 9-15 ja lauantaina 8-13. Läppärin akku kestää pari tuntia ja osan noista sähköllisistä ajoista olen LNC:lla. Haastetta kerrakseen. Niin on myös LNC:lla, jossa tunnit, joilla tarvitaan sähköä, suunnitellaan sen mukaan, että virtaa on saatavissa. Omaa varavoimaa ei ole. Sähkösaantirajoituksiin on vaan sopeuduttava.
Lalitpur Nursing Campus on arvostettu, sairaanhoitajia kouluttava oppilaitos Nepalissa. Se sijaitsee Patanissa, jossa myös asun. Kävelymatkani kestää 25 minuuttia ja kaikkein hankalinta on saastunut ilma. Maski kuitenkin auttaa vähän, mutta näyttää aika hurjaltaJ.
LNC:lla on tällä hetkellä 225 opiskelijaa. Vuosittain peruskurssille otetaan 41 opiskelijaa, korkeammalle asteelle (Barchelor level) 40 opiskelijaa ja korkeimmalle 5 opiskelijaa (Master’s level). Ennen kuin pääsee edes yrittämään korkeimmalle asteelle, on työskenneltävä ammatissa kaksi tai kolme vuotta. Karsinta on kova. Perusjaksolle hakee yleensä 700-800 opiskelijaa ja vai 40 valitaan. Koulun yhteydessä olevaan asuntolaan voidaan majoittaa 140 opiskelijaa, loput asuvat kotona.
Yöt ovat edelleen kylmiä, mutta päivälämpötila lienee yli +20̊ C. Silti on hieman hankala miettiä mitä pukee ylleen, sillä sisällä on kylmää ja vetoista. Käytän huivia, jonka vedän pääni suojaksi silloin, kun käy liika puhuri. Auki pitämällä ikkunoita lämpiävät huoneet ihan mukavasti, ympäristöystävällinen tapa.
Tähän saakka kaikki on mennyt mukavasti ja kun ympäristö alkaa käydä tutummaksi, helpottunee liikkuminen vähän kauemmaksikin. Nyt tuntuu vielä liian jännältä lähteä yksin Thameliin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti