Ensimmäinen yö ilman myssyä! Alkanee pikkuhiljaa lämmetä, vaikka fleece-kerrastosta ei vielä voikaan luopua. Olen aamuisin miettinyt kohta klo 6 jälkeen alkavien käskevien äänten alkuperää. Nyt lienen toipunut aikaerosta, sillä jaksoin nousta ihmettelemään äänten lähdettä. Ei ollut puolustusvoimat harjoittelemassa, vaan majapaikkani vieressä olevalla kentällä järjestetään aamuisin vajaan kahden tunnin mittainen taistelulajien harjoitus. Ei muuta kuin korvatulpat käyttöön….
Kathmandun taksit ovat varsinainen nähtävyys. Ei taksiksi uskoisi. Edesmennyt ystävättäreni Eva ajoi Suomessa samannäköisellä pikku Suzukilla reilut 300 000 km. Todennäköisesti kestävä auto, mutta nämä ajoneuvot ovat jo ulkonäkönsäkin puolesta parhaat päivänsä nähneet aikoja sitten. Niin ne vaan täällä kyydittävät sekä paikallisia että turisteja.
Eilen kävin syömässä Kathmandussa tapaamani nuoren suomalaisen tytön ja pojan kanssa. Pääsin katsomaan heidän asuntojaan ja totesin maksavani tästä omastani ylihintaa. Samanlaiset ongelmat heilläkin tosin on sähkön ja netin suhteen, mutta lämpimän veden saanti on paremmin turvattu kuin itselläni. Asunnot olivat huomattavasti suurempia kuin omani. Ympäristö oli puhtaampi kuin tämä, jossa on jatkuvasti runsaasti katupölyä vieressä olevan vilkkaasti liikennöidyn maantien vuoksi. Täältä on kuitenkin hyvät liikenneyhteydet, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan….
Hedelmiä on ostettavissa tienvarsikojuista tai supermarketeista. Sairaanhoitajakoululta palatessani ajattelin ostaa kolme granaattiomenaa. Hintapyyntö vaikutti kohtuuttomalta, 400 rupiaa. Vaikka ne olisivat kalliita, haluan ensin kysyä hintaa joltakin toiselta kauppiaalta. Epäilen vahvasti turistilisää. Eilen ostin nimittäin tosi suuren papaijan ja 10 pikkubanaania hintaan 170 rupiaa, tosin eri kojusta. Granaattiomenat ovat sitten muuten oikeasti huomattavan kalliita, turhaan epäilin.
Kohta on lähdettävä etsimään ruokapaikkaa, sillä illalla on kyläilykutsu erään täällä asuvan suomalaisen luokse. Siellä tapaa joukon muitakin. Ruokailu on sovitettava niin, että lähden syömään vasta sitten, kun on sähkökatko, joka alkoi 10 minuuttia sitten. Ruokailuaikaan vaikuttaa myös pimeys eli on palattava takaisin ennen kuin pimeys laskeutuu. Sedältäni sain onneksi käsivarteen pujotettavan heijastimen. Liekö sitä kukaan ehtisi huomata tuossa liikenteen sekamelskassa.
Kyläilemään mennessä sekoilin tuttuun tapaani. Ehkä lieventävä asianhaara on se, ettei täällä ole osoitteita. Ikävää oli se, ettei puhelinkaan toiminut, ei vaan saanut yhteyttä. Kun puhelin viimein toimi ja sain lisäneuvoja paikan löytämisessä, onnistuin pääsemään joukkoon mukaan. Muutamat vieraat saattoivat minut sitten kävellen asunnolleni ennen kuin lähtivät jatkamaan matkaansa taksilla. Välimatka oli vajaat puoli kilometriä ja pimeässä. Vaarallisin kohta olikin sitten tässä aivan portin läheisyydessä, jossa majaili iso joukko metelöiviä miehiä. Onneksi pääsin turvallisesti portin sisäpuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti