Elintarviketurvallisuus

Tämä on maa, josta puuttuu sekä ruokaturva että -turvallisuus. En ole nähnyt tilastoja siitä enkä kuullut kuinka paljon täällä arvioidaan olevan ihmisiä, joilla ei ole varaa hankkia tarpeeksi ruokaa.  Köyhyys on kuitenkin valtavaa. Naisten ja lasten joukossa aliravitsemus on suuri ongelma. Ongelman yhtenä syynä on se, että kansalta puuttuu tietoa siitä, mikä on terveellistä ja mikä ei. Devichaurin vierailulla tapasimme kylän kehittämisestä vastaavan naisryhmän, reilu kymmenen ehkä noin 30–40 -vuoden ikäisiä. He kaikki olivat vailla lukutaitoa. Jos en osaisi lukea, olisin aivan ulkona muusta maailmasta, vaikea kuvitella näiden naisten tilannetta. Kylä oli noin 20 km Kathmandusta eikä missään eristyneellä alueella.  Kaiken lisäksi tämä on aivan miesten yhteiskunta.

Nuoriso suosii täälläkin ”roskaruokaa”. Kaupassa pitäisi muistaa katsoa hyvin tarkkaan milloin tuote on valmistettu ja kuinka monta kuukautta valmistuspäivästä se on syötäväksi kelpaavaa. Ainakin pienistä paikoista voi saada tosi vanhoja elintarvikkeita.  On kokemusta.

Aluksi kuvittelin, että kananliha on paikallista ruokaa. Kuulin kuitenkin, että liha tuodaan muualta eikä sen laadusta ole takeita. Tämä johtuu siitä, että kuljetusmatkat ovat pitkiä ja hankalia enkä ole nähnyt yhtäkään kuorma-autoa, joka näyttäisi olevan samalla tavalla kylmäkuljetukseen varustettu kuin Suomessa.  Se etten ole nähnyt, ei tarkoita tietenkään sitä, ettei niitä saattaisi olla täälläJ. Paikalliset asukkaat sanovat myös, ettei lihan turvallisuuteen voi luottaa, koska sitä ei tarkasteta mitenkään.

Olen tyytyväinen, että kuulin heti alussa, ettei 20 litran pullossa myytävä vesi ole välttämättä puhdasta, kuten olin kuvitellut. Vesiyrittäjiä on paljon, eikä kaikkien toiminta ole laadukasta. Tutkimuksen mukaan satunnaisesti Kathmandun alueelta kerättyjen näytteiden vedestä noin 90 %:ssa oli ihmiselle haitallisia bakteereja. 60 %:ssa näytteistä oli ulosteista peräisin olevia bakteereja. Laitan itselleni aamupalan, mutta muuten syön ravintoloissa. Minulla on onneksi kaasulevy, jossa keitä isosta pullosta laskemani veden 10 minuuttia. Sitä käytän teevetenä ja hampaiden pesuun. Ostan edelleen juomaveden litran pulloissa. Ravintolakeittiöiden hygieniasta ei sitten ole mitään tietoa. Voi vaan toivoa, että siellä noudatettaisiin hyvää hygieniaa, mistä en valitettavasti voi olla aivan varma.

Tämän päivän Himalayan Timesissa oli uutinen, joka havahdutti.  Kolme neljäsosaa Kathmandussa myytävistä vihreistä vihanneksista ja juureksista tulee Bhaktapurin alueelta. Maanviljelijät pesevät vihannekset ja juurekset jokivedessä, koska hanoista ei vettä tule. Viljelyalueiden halki kulkee kaksi jokea, Manohara ja Hanumante. Slummi, jossa työskentelen, sijaitsee Manohara -joen rannalla. Ainakin sillä kohdalla joki on pelkkä haiseva viemäri. Alueet, joiden vihannekset pestään joessa, ovat vain vähän matkaa yläjuoksulle, joten samaa viemärivettä lienee sekin.

Uutisen mukaan näiden vihannesten syöminen aiheuttaa veden välityksellä leviäviä tauteja kuten lavantauti, punatauti, hepatiitti, kolera ja lapamato/heisimato. Olen luullut, että keitetty ruoka on turvallista ja olen jättänyt salaatit ja tuoreet vihannekset väliin. Mutta tämän uutisen mukaan madot ja jotkut taudinaiheuttajat eivät tuhoudu edes keitettäessä tai muuten ruuaksi valmistettaessa. Kasvikset jätetään täällä puolikypsiksi, joten vaara piilee niissäkin. Varsinkin, elleivät edes kypsiksi keitetyt ole turvallisia.

Kyllä tulee mieleen kotimaa ja Suomen hyvä elintarviketurvallisuus. Muualta tuotujen elintarvikkeiden laadusta emme voi olla varmoja, mutta suomalaisen ruuan laatuketjuun voinemme luottaa. Toivottavasti Suomessa ollaan halukkaita maksamaan laadukkaasta kotimaisesta ruuasta ja arvostetaan sen tuottajia!