Perjantaina olin viimeisen kerran Jadiputin slummissa. Järjestimme siellä opastuksen oikeanlaisesta käsienpesusta. St. Xavier’s Collegesta oli paikalla kolme opiskelijaa, yksi toiselta vuosikurssilta ja kaksi kolmannelta. Toisen vuosikurssin opiskelija oli otettu opettajaksi ja vanhemmat opiskelijat vain katselivat. Täällä on normaali tapa, että vanhemmat tai koulutetummat teettävät työt nuoremmilla tai vähemmän koulutetuilla. Opiskelijatyttö opasti huolellisesti kaikkia nuoria lapsia käsienpesussa. Hän näytti jokaiselle, kuinka pesu suoritetaan ja lapset seisoivat innokkaina jonossa odottamassa vuoroaan. Lapset pesivät käsiään tosi keskittyneesti. Vaikutti, että lapset nauttivat, kun jokainen sai vuorollaan olla huomion keskipisteenä.
Slummin lapset olivat tosi ihania. He kyselivät uteliana milloin tulen seuraavan kerran. He olivat myös valmiita valokuvattaviksi. Täytyy lähettää opiskelijoiden välityksellä heille näitä kuvia. Postin kulku tosin ei vaikuta kovin lupaavalta, ainakaan täältä Suomeen. Lähetin nimittäin postikortteja ennen maaliskuun puoliväliä, eikä kukaan ole niitä vielä saanut. Saa nähdä saapuvatko ikinä perille.
Kathmandun laaksossa on ollut jo pitkään vesi- ja sähköpula. Tällä viikolla on sitten ollut pahoja ongelmia polttoaineen saannissa. Perjantaina katselin ihmeissäni mielestäni pitkiä jonoja polttoainepumpuille. Jonot eivät olleet mitään verrattuna tämänpäiväisiin. Jonoissa olivat niin linja- kuin henkilöautotkin, taksit ja moottoripyörät. Jonot kiemurtelivat katujen varsilla ja haittasivat muuta liikennettä eli niitä, joiden tankissa menovettä vielä riittää. Huoltoasemia vartioivat sotilaat ja joidenkin asemien ympärille oli laitettu kaksinkertaiset piikkilanka-aidat. Vartijoilla, jotka olivat linnoittautuneet hiekkasäkkien ympäröimiksi, oli kunnon aseet. Mellakoita lienee odotettavissa.
Perjantaina moottoripyörien jono läheiselle polttoainetankille oli 200–300 metriä, pyörät jonossa peräkkäin. Tänään jono oli samanpituinen, mutta pyörät olivat vierekkäin etupyörä jalkakäytävälle päin, eli ihan hirveästi enemmän kuin perjantaina. Yhden moottoripyörän mitalle mahtuu ainakin kolme pyörää noin toisinpäin pysäköitynä. Autot jonottivat toisesta suunnasta.
Viime viikolla yksi taksinkuljettaja kertoi, että kun edellisellä kerralla oli polttoainepula, oli hän jonottanut perjantaiaamusta sunnuntaihin mm. nukkuen autossaan. Perjantaina oli polttoine loppunut ennen kuin tuli hänen vuoronsa. Lauantaina asema oli suljettuna ja vasta sunnuntaina hän oli saanut polttoainetta, mutta vain 10 litraa. Ei täällä kovin helposti hermostuta, koska kaikki on hankalaa, eikä juuri mikään tapahdu kuten on sovittu.
Liikenne on kyllä niin kaoottista, ettei paremmasta väliä. Liikennesääntöjä ei liene ollenkaan, ainakin siltä tuntuu. Kaikki ohittelevat ihan miltä puolelta sattuu, missä on pienikin väli. Moottoripyörät ja autot tulevat sekä oikealta että vasemmalta toinen toistensa eteen vaikka poikittain. Sitten vain väistellään, jarrutellaan ja soitetaan torvea. Torvet soivat, vaikka edessä olevalla ei olisi mitään mahdollisuutta väistää minnekään. Polkupyöräilijät ajavat autojen ja moottoripyörien välissä ja ihmiset ylittävät katuja ajoneuvojen välissä kulkien ja monta kertaa seisten keskellä liikennekaaosta. Mikrobussien rahastajat heiluttavat kättään ikkunasta ulos antaen merkkiä takaa tulevalle silloin, kun pitäisi pysäyttää kadun varteen laskemaan matkustajia ulos tai ottamaan uusia kyytiin. Täällä ei juuri taideta käyttää suuntavilkkuja, käsi vaan heiluu ulkona. Mutta ihmeen hyvin täällä selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti