Slummikokemuksia

Tänään olen tutustunut kahteen uuteen slummiin. Ensimmäiseen kohteeseen menin ravitsemusneuvontaa tekevässä organisaatiossa työskentelevän sairaanhoitajan kanssa. Alue muistutti enemmän ennakko kuvitelmaani slummista kuin se, missä käyn opiskelijoiden kanssa. Minulle kerrottiin, että slummin on ollut siinä noin kuusi vuotta ja siellä on noin 350 asuntoa. Kaksi WC:tä on 15 asuntoa kohti. Juoma- ja pyykkivesi tuodaan normaaleihin täällä käytettäviin suuriin tankkeihin, joista asukkaat voivat sitä hakea

Slummissa on neljä vapaaehtoista naista (volunteeria), jotka ylläpitävät keskustelua terveys- ja ravitsemusasioista. Valitettavasti näistä vain yksi toimii ahkerasti. Ravitsemusprojekti on kestänyt puolitoista vuotta. Tapasimme erään äidin, jonka kolmevuotias lapsi oli niin pahasti aliravittu, että hän oli sairaalahoidossa. Äidillä oli sylissään 10 kuukautta vanha lapsi, jonka syöttämisessä oli neuvottu äitiä ja lapsen ruokintaan oli annettu superjauhoa. Slummissa toimii koulu vapaaehtoisin voimin. Opettajat näyttivät tosi nuorilta. Noin 20 lapselle on myös päiväkoti. Koulussa ja päiväkodissa tarjotaan välipalaa, jonka kustantaa Korea. Slummissa oli myös kolme eri kirkkoa. Kanssani ollut sairaanhoitaja jakaa maanantaisin ja perjantaisin lääkkeitä niitä tarvitseville. Tekemistä olisi paljon, mutta mistä aloittaa. Tuntuu toivottomalta urakalta.

Iltapäivällä kävin sosiaalialan opiskelijoiden kanssa pienessä noin 40 asunnon slummissa. Siellä oli sekä tiilestä että pellistä tehtyjä asumuksia. Koko slummille on yksi vesipiste, josta vesi haetaan asuntoihin. Opiskelijoiden mukaan slummeissa on paljon ripulia, eikä asukkailla ole tietoa siitä, että yleisimmin siihen on syynä heidän käyttämänsä vesi. Mistään hanoista laskettu vesi ei ole täällä juomakelpoista, vaan se on vähintään suodatettava. Oppilaitos oli saanut lahjoituksena juuri tuossa slummissa tarvittavan määrän veden puhdistukseen käytettävää klooriliuosta. Opiskelijat jakoivat pullot ovelta ovelle ja selittivät samalla asukkaille kuinka liuosta käytetään. Toivottavasti opiskelijoiden antama neuvonta juomaveden puhdistuksesta tuottaisi tuloksia. Ihmiset ovat vaan niin köyhiä, että kuinka he pystyvät ostamaan seuraavan pullollisen vedenpuhdistusainetta, kun ruoastakin on pulaa. Nyt heillä on kuitenkin tietoa, että vesi pitää puhdistaa ja kuinka se tapahtuu.

Koulutus ja lukutaito lienevät avainasioita sille, että alettaisiin ymmärtää mm. ravinnon, veden ja sairauksien yhteys. Edelleen tuntuu vaikealta ymmärtää, että on paljon lukutaidottomia henkilöitä.