St. Xavier’s Collegessa olen sosiaaliyksikön alaisuudessa työskennellyt pääasiassa slummiprojektissa. Olen samalla päässyt tutustumaan muihinkin slummeihin. Torstaina meillä piti olla suunnittelupalaveri ja sen jälkeen ensimmäinen käsienpesudemonstraatio Jadibutin slummissa. Ensimmäistä kertaa olin kuitenkin sairaana. Suunnitelmat menivät uusiksi, mutta jo perjantaina olin kunnossa. Ei aina näytä auttavan, vaikka olisi kuinka huolellinen tahansa. Onneksi on netti ja ohjeita turistiripulin hoitoon löytyi THL:n sivuilta.
Hyvin kuvaavaa nepalilaisista on se, että oman ryhmäni opiskelija soitti minulle iltapäivällä tiedustellen vointiani. Kaksi opiskelijoista tuli tervehtimään minua hotellille ja toi terveiset muulta ryhmältä. Täällä todella pidetään huolta toisista. Pohdimme samalla yhdessä tulevan viikon slummiohjelmaa. Tällä viikolla Collegessa on kolme vapaapäivää. Maanantai ja tiistai ovat uskonnollisia juhlapäiviä ja torstaina alkaa uusi vuosi. Slummin lapsille on tarkoitus järjestää uuden vuoden juhla joko keskiviikkona tai torstaina.
Olen päässyt vain kerran pitämään varsinaista opetusta. Vasta mennessäni luokkaan, minulle kerrottiin, että kuulijoina on kuusi edustajaa ministeriöistä. Siinä vaiheessa menivät vähän pasmat sekaisin, enkä muista mistä ministeriöistä kuulijat olivat. He osallistuivat luennolleni vain osan aikaa. Lienee jotakin poliittista peliä. Olisin mielelläni kuullut asiasta etukäteen, mutta kuten olen aiemminkin todennut, tämä maa on täynnä yllätyksiä. Ystäväni tietävät, etten kovin herkästi hätkähdä yllätyksistä, mutta tällaisiin tilanteisiin valmistautuisin aivan eri lailla kuin opetustilanteeseen nuorille opiskelijoille.
Kulttuuri on niin erilainen, että se tekee tämän toisaalta rankaksi. Suomessa saisin paljon enemmän aikaan kuin täällä, missä ei paljon hötkyillä. Osittain syynä voi olla energian puute. Kun ei ole sähköä eivätkä tietokoneet toimi, tehdään odotellessa jotakin muuta.
Kuvittelin pääseväni harjoittelemaan enemmän varsinaisia opetustilanteita, mutta ohjelma on ollut toisenlainen. Onneksi tein varsinaisen opetusharjoittelun jo Suomessa. Slummiprojekti on erittäin mielenkiintoinen ja soveltuu hyvin Nepalissa suorittamani opintojakson tavoitteisiin. Tämä on myös mielenkiintoinen irtiotto arjesta ja olen saanut täytettyä päiväni järkevällä toiminnalla. Kertaakaan ei ole tullut sellaista aikaa ettei olisi mitään tekemistä. Yhteen organisaatioon on jo toivotettu tervetulleeksi töihin, mutta kyllä minulla on ensisijaisesti mielessä työnhaku Suomesta kunhan täältä palaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti